Juuret ja syntyvaiheet

  • Karismaattisia ilmiöitä
  • Helluntaiteologian kehitys
  • Näin se alkoi
  • Azusa-kadun herätys
  • Helluntaiherätys saapuu Suomeen
  • Kiinnostus Suomen metodistien parissa
  • Pekka Brofeldt ja Kotimaa-lehti
  • Helluntai baptistien parissa
  • Barrattin vierailu Suomessa
  • Barrattin vierailun vaikutus

Karismaattisia ilmiöitä

Kirkkohistoria kertoo monista karismaattisista ilmiöistä ja hengenvuodatuksista kautta aikain. Esimerkiksi kielilläpuhumista on esiintynyt pietistien, kveekareiden, hugenottien ja metodistien parissa. Yksi parhaimmin dokumentoiduista hengenvuodatuksista tapahtui Lontoossa vuonna 1831 Edward lrwingin johtamassa Presbyteeriseurakunnassa.
Myös Suomessa on esiintynyt erilaisia Hengen ilmiöitä. Herännäisyyden syntyminen on varmasti maamme kirkkohistorian tunnetuin karismaattinen tapahtuma. Paavo Ruotsalainen on kertonut Telppäsniityn hengenvuodatuksesta Lauri Juhana Niskasen muistiin merkitsemänä seuraavaa:

"Wuonna 1796 tapahtui erinomainen Jumalan rakkauden ja laupeuden osoitus ihmisten herätykseksi Savon maassa, Kuopion maaherran läänissä, Idensalmen pitäjässä ja Savojärven kylässä. Ja tämä sai alkunsa sillä tavalla: kahden talon väki oli työssä heinä-niityllä, niin Pyhä Henki lankesi heidän päällensä yhtenä päivänä niin voimallisesti, että he kaatuivat maahan niin kuin kuolleet; ja he näkivät siinä taivaallisia, erinomaisia näkyjä, ja puhuivat eri kielillä, joita Henki heille opetti, niinkuin apostolitten aikana. Ja saman vuotena levisi muihinki kyläkuntiin vähittäin, ja joulukuussa oli heidän lukunsa jotenki suuri. Ja silloin he saivat pitää erinomaista iloista juhlaa, niinkuin ne 3000 sielua, jotka Pietarin saarnan kautta heräsivät."

Myös laestadiolaisten keskuudessa koettiin Pyhän Hengen vaikutuksia. Lars Levi Laestadius on maininnut herätysliikkeen piirissä tapahtuneen, että "jotkut harvat ovat ekstaattisessa tilassa oppineet vieraan kielen, jota kukaan ei ymmärrä; siis kyky puhua kielillä. Ehkä se oli alkukieli, joka sielunvoimien kohoutuessa itsestään kehkeytyy ihmissydämestä."

Vaikka karismaattisia herätyksiä on esiintynyt eri puolilla maailmaa, mikään niistä ei synnyttänyt nykyisen maailmanlaajuisen helluntaiherätyksen kaltaista liikettä. Kirkkohistorian mainitsemat Hengen ilmiöt jäivät satunnaisiksi tapahtumaksi. Kirkoissa opetettiin yleisesti, että "ihmeiden aika' on ohi, ja armolahjojen käyttöä tukahdutettiin ankaralla arvostelulta. Erityistä oppia Pyhän Hengen kasteesta ja armolahjojen käytöstä ei ollut vielä muodostunut. Vasta helluntaiherätyksen myötä karismaattisuus sai pysyvän sijan kristillisessä käytännössä.

Helluntaiteologian kehitys

Helluntaiherätyksen syntyminen oli seurausta tietynlaisesta opillisesta kehityksestä. Liikkeen juuret löytyvät anglo-amerikkalaisesta evankelikaalisesta teologiasta. Oppi Pyhän Hengen kasteesta syntyi lähinnä metodismin, pyhitysliikkeen ja amerikkalaisen herätyskristillisyyden vaikutuksesta. Pyhän Hengen kasteen teologia muotoutui kuitenkin varsin hitaasti. Sen kehittymiseen vaikuttivat monien arvostettujen julistajien henkilökohtaiset hengelliset kokemukset.

Monet helluntailaisuuden tutkijat ovat sitä mieltä, että metodismin perustajan, anglikaanisen papin John Wesleyn (1703-1791) ajattelu Pyhästä Hengestä on ratkaisevasti auttanut helluntaiherätyksen syntymistä.

Amerikan matkalla Wesley oli saanut vaikutteita herrnhutilaisilta veljiltä, ja saatuaan pelastusvarmuuden hän matkusti Saksaan tapaamaan kreivi Zinzendorfia. Uudenvuoden päivänä vuonna 1739 Lontoossa John sai käänteentekevän hengellisen kokemuksen. Noin kuusikymmentä metodistia oli kokoontunut rakkausaterialle, joka jatkui rukouskokouksena aamuyöhön. Kokoontumisen tarkoituksena oli etsiä Pyhän Hengen täyteyttä. Jumalan voima lankesi läsnäolijoiden päälle niin vaikuttavana, että monet itkivät ilosta ja toiset vaipuivat maahan.

Samana vuonna John Wesley aloitti kuuluisaksi muodostuneen saarnaamisen ulkoilmakokouksissa. Hänen herätyskristillisestä työstään muodostui niin mittava, että sen sanotaan jopa pelastaneen Englannin vallankumoukselta. Vaikka Wesleyn toiminta lopulta johti metodistikirkon syntymiseen, hän itse pysyi anglikaanisen kirkon pappina elämänsä loppuun saakka.

Pitkän julistajauransa aikana Wesley puhui ja kirjoitti paljon Pyhän Hengen vaikutuksesta kristityissä. Hän painotti uudestisyntymisen jälkeen tapahtuvaa pyhittymistä, josta alettiin käyttää nimitystä "toinen siunaus”. ”Toinen siunaus” tarkoittaa puhdistettua sydäntä tai koko olemuksemme - ruumiin, sielun ja hengen – pyhittymistä Herralle. Wesleyläisessä teologiassa toinen siunaus tai "puhdistuminen" (cleansing) käsitettiin kertakaikkisena kokemuksena. Tämän opin mukaisesti uudestisyntyminen oli ensimmäinen ja pyhityskokemus toinen siunaus.

Tämän Wesleyn pyhitys-käsityksen on todettu raivanneen tietä myöhemmälle helluntailaiselle ajattelulle uskoontulemisen jälkeen tapahtuvasta Pyhän Hengen kasteesta. Kuitenkaan Wesley ei puhunut varsinaisesti Pyhän Hengen kasteesta samalla tavoin kuin helluntailaiset nykyisin tekevät, vaan painotti Hengen työtä hedelmän ja pyhityksen aikaansaajana? Wesleyn ajoista kului vielä yli vuosisata helluntaiherätyksen syntymiseen.
Amerikkalainen kongregationalistiseen kirkkoon kuulunut julistaja Charles Drandison Finney (1792-1875) oli yksi niistä, jotka vaikuttivat Pyhän Hengen kasteen teologian kehittymiseen. Hän piti Pyhän Hengen kastetta uudestisyntymisen jälkeen tapahtuvana erillisenä kokemuksena. Finneyn omakohtainen helluntaikokemus tapahtui hänen ollessaan yksin lakitoimistossaan 10.10.1821.

"Sain voimakkaan Pyhän Hengen kasteen", hän kertoo ja kuvaa tapahtuman yksityiskohtaisesti: "Ilman, että olin sitä odottanut, ilman että minulla olisi ollut ajatustakaan, että sellainen oli minua varten, ilman että muistaisin kenenkään koskaan maininneen koko asiasta, Pyhä Henki laskeutui minuun ikään kuin kulkien läpi sieluni ja ruumiini. Oli kuin sähköaalto olisi yhä uudestaan käynyt lävitseni. Niin, oli kuin sula rakkaus olisi vuotanut olemukseeni, aalto aallon perästä. Tosin en pysty sitä kuvaamaan. Tunsin kuin itse Jumalan henkäyksen. Muistan selvästi, että se oli suunnattoman suurten siipien suhinaa.
En voi sanoin kuvata ihmeellistä rakkautta, joka vuodatettiin sydämeeni. Itkin ääneen ilosta ja rakkaudesta. En tiedä, mutta mieleni tekisi sanoa, että minä suorastaan huusin ilmi sydämeni sanoin lausumattoman hurmion. Nämä aallot valahtivat ylitseni yhä uudelleen, toinen toisensa jälkeen, kunnes muistan huudahtaneeni: 'Minä kuolen, jos nämä aallot vielä käyvät ylitseni.' Sanoin: 'Herra, minä en kestä enempää', enkä kuitenkaan tuntenut minkäänlaista kuolemanpelkoa. Kuinka kauan tätä tilaa jatkui ja kuinka kauan tämä henkikaste vyöryi ylitseni ja lävitseni, en tiedä."

Kokemus vaikutti nuoreen lakimieheen ratkaisevalla tavalla. "Saatuani nyt Hengen kasteen olin täysin altis saarnaamaan evankeliumia", hän totesi." Finneystä tuli yksi 1800-luvun tunnetuimmista julistajista. Hänen toimintansa kautta syntyi merkittäviä herätyksiä eri puolilla Yhdysvaltoja.

Puoli vuosisataa myöhemmin toinen kuuluisa amerikkalainen herätyssaarnaaja Dwight L. Moody (5.2.1837-22.12.1899) vastaanotti oman helluntaikokemuksensa New Yorkissa 1873. "Sitä päivää en voi kuvailla, ja puhunkin siitä harvoin, sillä se on melkein liian pyhä kokemus mainita", hän jälkeenpäin totesi. Wall Streetillä kulkiessaan Moody alkoi yllättäen tuntea, kuinka Jumalan voima vuodatettiin hänen yllensä:

"Hän poikkesi erään lähellä asuvan ystävänsä kotiin ja pyysi saada olla yksinään jossakin huoneessa. Hän viipyi yksinäisyydessä useita tunteja. Pyhä Henki täytti hänen sydämensä ja sielunsa niin suurella riemulla, että hän lopulta rukoili, että Jumala herkeäisi siunaamasta häntä, ettei hän pakahtuisi ilosta siihen paikkaan. Ja niin tuli hän huoneesta Pyhän Hengen voiman täyttämänä. Hän oli muuttunut mies.”

Moody vieraili Lontoossa 1875 ja saarnasi muun muassa NMKY:n tilaisuudessa Victoria Hallissa. Kerrotaan, että kokouksen jälkeen nuoret miehet olivat "tulessa" ja puhuivat kielillä ja profetoivat. Moody sai työtoverikseen Reuben A. Torreyn, josta myös tuli tunnettu julistaja ja herätysten välikappale. Torrey kirjoitti paljon Pyhän Hengen toiminnasta. Oppi-isästään hän kertoo: "Tuon tuostakin Moodylla oli tapana tulla luokseni ja sanoa: 'Torrey, haluan että saarnaat Pyhän Hengen kasteesta'. En tiedä, miten monta kertaa hän kehotti minua puhumaan siitä aiheesta."

Torreyn lisäksi monet vuosisadan vaihteessa toimineet arvostetut herätyssaarnaajat puhuivat ja kirjoittivat Pyhän Hengen kasteesta eri kokemuksena kuin uudestisyntyminen. Heistä tunnetuimpia olivat A. B. Simpson, A. J. Gordon, F. B. Meyer ja Andrew Murray, jotka kirjoituksillaan loivat pohjaa helluntaiteologialle.

Vuosisadan loppupuolella Yhdysvalloissa syntyi raamattukoululiike, jonka vaikutuksesta eri puolille mannerta perustettiin kymmenittäin raamattuopistoja. Monet perustetuista raamattukouluista kuuluivat pyhitysliikkeen piiriin. Raamattukoululiike on mainitsemisen arvoinen tekijä, sillä helluntaiherätys syntyi raamattukoululaisten parissa.

Myös eri puolilla maailmaa leimahtaneet herätykset olivat muokkaamassa kristittyjen mielialoja myötämielisiksi uudelle herätysliikkeelle. Niillä ei kuitenkaan ollut suoranaista vaikutusta helluntaiherätyksen syntymiseen.

Näin se alkoi

Lokakuussa vuonna 1900 pyhitysliikkeeseen lukeutuva evankelista Charles F. Parham (1873-1929) perusti "Bethel College" -nimisen raamattukoulun Topekan kaupungissa Kansasin osavaltiossa. Kahta vuotta aikaisemmin Parham oli avannut Topekassa toimipisteen nimeltä "Bethel Healing Home", jossa rukoiltiin sairaiden puolesta. Parham oli nuoruudessaan sairastanut paljon. Omakohtaisten kokemustensa pohjalta hän uskoi Jumalaan myös terveyden antajana ja rukoili sairaiden puolesta. Hän oli saanut vaikutteita jumalallista parantumista painottavilta julistajilta J. A. Dowielta ja A. B. Simpsonilta. Lisäksi Parham julkaisi hengellistä lehteä nimeltä "The Apostolic Faith" ja teki laupeudentyötä vähäosaisten parissa.

Bethel Collegessa oli opiskelijoita noin neljäkymmentä. Koulurakennuksen virkaa toimitti keskeneräinen loistohuvila, jolle oli annettu nimi "Stone's Folly". Koulun johtaja, Parham, oli tuolloin vielä varsin nuori, noin 27 vuoden ikäinen. Uskonpuhdistuksen traditiota vaalien koulussa oli ainoana oppikirjana Raamattu, ja sitä luettiin järjestelmällisesti.

Joulukuun lopulla koulussa alettiin tutkia Apostolien tekoja. Tämä oli kiintoisa kirja juuri niinä aikoina Parhamille itselleen. Häntä askarrutti erityisesti Pyhän Hengen kaste ja todisteet sen saamisesta. Hän mainitsi: "Kun olen tutkinut opetuksia eri raamattukouluissa ja täyden evankeliumin liikkeissä, olen todennut, että synnintunnustusta, kääntymistä, parantumista ja pyhitystä olennaisesti opetetaan samalla tavoin, mutta henkikasteesta ollaan eri mieltä.
Aiheesta oli esitetty useampiakin näkemyksiä, jotka eivät Parhamin mielestä olleet täysin tyydyttäviä. Hänelle itselleen oli syntynyt sellainen käsitys, että Jumala antaisi lähetystehtävän suorittamista varten ihmisille kyvyn puhua jotakin tunnettua vierasta kieltä, niin kuin oli tapahtunut ensimmäisenä helluntaipäivänä. Tästä näkemyksestään hän ei kuitenkaan puhunut oppilailleen mitään."

Apostolien tekojen tutkimisesta alkoi tapahtumien sarja, joka synnytti uuden herätysliikkeen. Parham itse kuvaa alkuasetelmaa seuraavasti: "Olimme opiskelussamme joutuneet erään probleeman eteen. Miten oli käsitettävä Apostolien tekojen 2. luku? Minusta oli tuntunut jo vuosia, että jokaisen lähetyssaarnaajan, joka oli menossa lähetyskentille, olisi saarnattava maakalaisten kielellä. Jos Jumala oli joskus varustanut palvelijansa täten, Hän voisi tehdä sen nytkin.”

Johtopäätöksensä opiskelijat olivat tehneet itsenäisesti toisistaan riippumatta viidestä eri Raamatun kohdasta. He tuskin vielä silloin käsittivät, kuinka merkittäväksi heidän havaintonsa muodostuisi, mutta he olivat asiasta vakuuttuneita ja löydöstään innostuneita.
Oli myöhäinen ilta. ”Mitähän tapahtuisi, hän sanoi, 'jos me huomenna kaikki yhdessä rukoilisimme Pyhän Hengen kastetta niin kuin Raamatun aikoihin - kielilläpuhumisineen?”
Vuoden 1900 viimeisinä päivinä koulussa vallitsi harras tunnelma. Kaikesta päätellen sekä oppilaat että henkilökunta aavistivat, että jotakin erikoista oli tapahtumassa. Lillian Thistlewaite mainitsi: "Koko talossa vallitsi pyhä hiljaisuus. Kaikki tunsivat Korkeimman läsnäolon vaikutuksen keskuudessamme.”

Pyhän Hengen vuodatuksesta Parham kertoo seuraavasti: "Noin 75 henkeä oli 40:n oppilaan lisäksi kokoontunut uudenvuodenyön kokoukseen. Valtava jumalallinen voima täytti koko koulun. Sisar Agnes N. Ozman (nyt La Berge) pyysi, että kädet laskettaisiin hänen päälleen Pyhän Hengen saamista varten, koska hän toivoi pääsevänsä lähetyskentille. Ensin kieltäydyin, koska minulta puuttui itseltäni tuo kokemus. Kun minua yhä pyydettiin tekemään se nöyrästi Jeesuksen nimessä, laskin käteni hänen päälleen ja rukoilin. Tuskin olin lausunut muutamia lauseita, kun kirkkaus lankesi hänen ylleen, sädekehä näytti ympäröivän hänen päätään ja kasvojaan, ja hän alkoi puhua kiinan kieltä, eikä voinut puhua englannin kieltä kolmeen päivään.”

Agnes Ozman, joka oli aikaisemmin opiskellut T. C. Hortonin raamattukoulussa Minnesotassa ja A. B. Simpsonin raamattukoulussa New Yorkissa, kertoo kokemuksestaan: ”Kun kädet laskettiin pääni päälle, lankesi Pyhä Henki ylleni ja aloin puhua kielillä ylistäen Jumalaa. Puhuin useilla kielillä. Oli kuin elävän veden virrat olisivat kummunneet sisimmästäni.”

Thistlewaite muistelee: ”Seuraava päivä oli torstai. Tämän päivän veli Parham halusi vietettäväksi erikoisesti rukouksessa ja Herran odotuksessa. Eräs yläkerran huoneista varattiin viipymi edessä, ja siellä vietimme kaikki vapaa-ajat äänellisessä tai äänettömässä rukouksessa, laulaen tai vain odottaen Häntä. Mitään epäjärjestystä ei siellä vallinnut, sillä ainoastaan yksi kerrallaan rukoili ääneen, ja jos useampi kuin yksi lauloi, lauloivat kaikki samaa laulua. Se oli totisesti ihmeellistä odotusta. Hänen läsnäolonsa oli hyvin todellinen a sydänten tutkiminen ehdotonta. Veli Parham piti iltakokouksia Topekassa, ja ennen lähtöään hän sanoi: 'Otaksun, että en tule ymmärtämään ketään teistä palatessani.”

Parhamin arvio osui oikeaan, kuten hän itse kertoo: "Tammikuun 3. päivän iltana saarnasin Free Methodist -kirkossa Topekan kaupungissa ja kerroin siellä siitä, mitä oli jo tapahtunut, ja että odotin kouluun palatessani koko koulun saaneen Pyhän Hengen kasteen. Palatessani kouluun erään oppilaan kanssa nousimme toiseen kerrokseen ja kulkiessamme pitkin käytävää kuulimme mitä ihmeellisintä ääntä. Ovi oli raollaan huoneeseen, joka oli valaistu öljylampuin. Kun työnsin oven auki, havaitsin, että huoneen täytti häikäisevän valon kirkkaus, joka ylitti lamppujen loisteen.

Kaksitoista koulussa opiskelevaa saarnaajaa, jotka olivat eri suunnista, olivat täyttyneet Pyhällä Hengellä ja puhuivat vierailla kielillä. Muutamat istuivat, toiset vielä polvillaan, toiset seisoen kädet kohotettuina. Mitään rajua fyysistä ilmausta ei esiintynyt, vaikka muutamat vapisivatkin kirkkauden voimasta, joka heidät täytti. Sisar Stanley, vanhahko nainen, tuli huoneen poikki astuessani sisään ja kertoi minulle, että juuri ennen sisääntuloani oli tulisia kieliä näkynyt heidän päittensä päällä.

Kun näin sain todistuksen helluntaivoiman palautumisesta, sydämeni suli kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan siitä, mitä silmäni olivat nähneet. Lankesin polvilleni pöydän taakse huoneessa olijoiden huomaamatta ja vuodatin sydämeni Herralle kiitoksessa. Samalla hetkellä tunsin, kuinka kirkkaus lankesi ylleni ja aloin ylistää Herraa ruotsin kielellä, joka myöhemmin muuttui muiksi kieliksi ja jatkui sitten aamuun asti.”

Vaikka lähes kaikki raamattukoululaiset olivat kokeneet Pyhän Hengen vuodatuksen, yksi opiskelijoista, Stanley Riggins, ei hyväksynyt uutta oppia ja lähti pois koulusta. Hän kertoi asiasta sanomalehtien toimittajille, jotka tulivat tutustumaan "Stone's Follyn" tapahtumiin.
Sanomalehtikirjoitusten välityksellä Topekan hengenvuodatus tuli kuuluisaksi. Parham muisteli:

"Niin pian kuin tämä helluntaivoiman ihmeellinen palautuminen tuli tiedoksi, lähettivät Topekan sanomalehdet reporttereja ja heidän mukanaan vieraiden kielien professoreja ja hallituksen tulkkeja, ja he suorittivat oikein tulikokeen. Eräs hallituksen tulkeista väitti kuulleensa kahtakymmentä kiinan murretta selvästi puhuttavan yhtenä iltana, kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että opiston oppilaat puhuivat maailman kieliä ja niitä oikealla korostuksella ja intonaatiolla. Mitään lavertelua tai änkytystä ei esiintynyt. Jokainen puhui selvästi vierasta kieltä, vakavasti, intensiivisesti ja Jumalan antamassa voitelussa. Raamattukoulun jokaisen jäsenen moitteeton käytös voitti kaikkien vierailijoiden lämpimän hyväksymisen. Ensimmäinen julkinen esiintymisemme sen jälkeen, kun kaikki olivat saaneet Pyhän Hengen kasteen, oli Kansas Cityssä, Musiikkiakatemiassa n. 21. päivänä tammikuuta. Kansas Cityn sanomalehdet julistivat äänekkäästi tuloamme. Kansas City Joumal'issa oli kahden palstan levyisiä ilmoituksia suurin otsikoin ensi sivulla. Nämä otsikot, jotka olivat suurimmat etusivuilla, kiinnittivät sanomalehtipoikien huomiota, ja he juoksivat ylös ja alas katua huutaen: 'Helluntai, Helluntai, lukekaa kaikki Helluntaista."

Raamattukoulussa jatkettiin opetustoimintaa koko kevätlukukauden, ja samalla pidettiin evankelioimiskokouksia monilla paikkakunnilla. Bethel Collegen ovet oli kuitenkin suljettava kesällä, kun "Stone's Follyn" omistajat myivät kiinteistön.

Tämän jälkeen Parham julisti evankeliumia monilla paikkakunnilla ja piti raamattukoulua Kansas Cityssä noin neljän kuukauden ajan. Hänen julistustaan alettiin kutsua tuohon aikaan yleiseksi tulleella nimityksellä "full gospel message" - täyden evankeliumin sanoma, sekä "apostolic faith" - apostolinen usko. Hän sai osakseen väärinymmärrystä ja vastustusta useilla paikkakunnilla, mutta kun kesällä 1903 EI Dorado Springsin kaupungissa Missourissa tapahtui ilmeisiä paranemisihmeitä, häntä pyydettiin julistamaan myös Galenan kaupunkiin Kansasin osavaltioon.

Lokakuussa vuonna 1903 syntyi Galenassa voimakas herätys. Noin kahdeksansadan henkilön kerrotaan tulleen uskoon, tuhannen ihmisen parantuneen ja useiden satojen täyttyneen Pyhällä Hengellä. Vuonna 1904 Parham piti menestyksekkäitä kokoussarjoja myös Baxter Springsissä ja Joplinissa. Hänen toiminnastaan käytettiin nyt yleisesti nimitystä "the Apostolic Faith movement" - Apostolisen Uskon –liike.

Parhamin maine oli kantautunut kauas, ja hänet pyydettiin Texasiin pitämään kokouksia. Kokoukset alkoivat Orehardissa pääsiäisenä 1905, ja niihin osallistuivat suuret kansanjoukot. Houstonin lähellä sijaitsevan Brunnerin kaupungin Pyhitysseurakunnan pastori Warren F. Carothers tuli seurakuntansa jäsenten kautta tietoiseksi Parhamin sanomasta. Carothers oli sekä lakimies että metodistikirkon pappi. Tutkittuaan Jumalan Sanaa hän tuli vakuuttuneeksi Pyhän Hengen kasteen raamatullisuudesta ja aloitti yhteistyön Parhamin kanssa.
Heinäkuussa pidettiin merkittävät kokoussarjat Orchardissa ja Houstonissa, ja pian herätys levisi myös toisiin ympäristön kaupunkeihin. Parhamilla oli avustajanaan noin 25 helluntailaista työntekijää. Talveen 1906 mennessä oli Texasissa tullut "Parhamin herätyksen" vaikutuspiiriin arviolta noin 25.000 henkilöä. Parham halusi yhdistää ne seurakunnat, jotka syntyivät hänen toimintansa kautta tai muutoin omaksuivat hänen sanomansa. Maaliskuussa 1906 hän nimitti Lillian Thistlewaiten ensimmäiseksi Apostolisen Uskon -liikkeen sihteeriksi.

Parhamin merkittävimmäksi aikaansaannokseksi Texasissa muodostui raamattukoulu, jonka hän aloitti Houstonissa joulukuussa 1905. Koulu, nimeltä "Bible Training School", toimi vain muutamia kuukausia, mutta sieltä valmistui noin viisikymmentä saarnaajaa ja työntekijää, jotka lähtivät julistamaan evankeliumia uusille alueille. Heidän työtään seurasivat herätykset monilla paikkakunnilla.

Baptisteihin kuuluva neekeripastori William James Seymour (1870-1922) oli yksi koulun oppilaista. Parhamin toimintaan hän oli tutustunut työtoverinsa Lucy Farrowin kautta. Amerikan Etelävaltioissa vielä tuolloin vallalla olleen rotuerottelun johdosta hän istui erikseen eteishallissa kuunnellen luentoja oven raosta. Raamattukoulussa hän omaksui uuden käsityksen Pyhän Hengen kasteesta, vaikka ei itse vielä tuolloin ollut sitä kokenut. Seymourista tuli Azusa-kadun apostoli.

"Ennen Los Angelesin Hengenvuodatusta oli ainakin 1000 uskovaista saanut henkikasteen puhuen kielillä. Yksistään Texasin valtiossa oli jo silloin n. 60 helluntaisaarnaajaa."

Barrattin vierailu Suomessa

Kun Barratt viimein saapui Suomeen syksyllä 1911, hän oli todella odotettu vieras. Hän viipyi kaksi viikkoa Helsingissä ja matkusti sitten Kuopioon, Viipuriin, Pietariin, Tampereelle ja Turkuun. Hänen avustajanaan toimi Emil Danielsson, joka oli tullut Barrattin mukana. Tulkkeina toimivat muun muassa J. Johnsson ja Jaakko Ketola (Hermansson). Hanna Castrenilla oli huomattava osuus kokousten järjestymisessä eri puolille maata. Vierailusta ovat säilyneet Barrattin omat päiväkirjamerkinnöt. Seuraavassa otteita hänen historiallisista muistiinpanoistaan:

9.9. Kutsu Suomeen on nyt niin voimakas, että minun on kyllä matkustettava. Olen vain odottanut, että Herra lähettäisi tänne (Osloon) jonkun huolehtimaan kokouksista. Eilen sain kirjeen Helsingistä, jossa he kertoivat jo vuokranneensa ison huoneiston 17. päiväksi.

17.9. (Sunnuntai) Nyt olen pitänyt ensimmäisen kokoukseni Helsingissä. Se pidettiin uusmaalaisen osakunnan osakuntatalolla. Huoneisto oli miellyttävä. Ja nyt tunnen, että voin vain kiittää tästä ensimmäisestä julkisesta kokouksesta Suomessa. Väkeä oli melko paljon. Mukana oli useita veljiä ja siskoja, jotka olin tavannut Norjassa ja Tanskassa. Jumala sai vaikuttaa, ja seurakunnassa ilmeni syvää hengellistä liikehtimistä.

Se joukko, joka oli rukoillut paljon ja pitkään näiden kokousten puolesta, tunsi nyt, että Jumala oli kuullut rukouksen. Jos joku olisi sanonut minulle muutamia vuosia sitten, että pitäisin kokouksen lestadiolaisten luona, olisin tuskin uskonut sitä.

Veli Johanson toimi tulkkina. Hän on se saarnaaja, joka oli yhdessä vaimonsa kanssa konferenssissa Kristianiassa. Lestadiolaiset eivät halunneet seurakuntaansa urkuja tai pianoa (vaikka monilla heistä ei ollut mitään sitä vastaan), joten me lauloimme ilman musiikkia useita Maranata-lauluja, joita oli käännetty näitä kokouksia varten. Ne oli käännetty sekä suomeksi että ruotsiksi. Samoin on esitelmän Totuus helluntaiherätyksestä käännetty suomeksi.

Eilen illalla meillä oli oikein suuri kokous Työväentalolla. Se kuuluu olevan kaupungin suurin huoneisto, ja sinne mahtuu todennäköisesti enemmän ihmisiä kuin Tumhalleniin Kristianiassa. Alhaalla oli likipitäen täyttä, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö Jumalan Henki vaikuttanut eilen illalla. Kaikki ystävät riemuitsivat siitä voitosta, jonka Jumala antoi meille.

30.9. Eilen meillä oli kiireinen päivä. Meitä hämmästytti se, että päiväkokoukseen oli tullut niin paljon väkeä, ja iltakokouksessa oli tosi täyttä. Kokousten välillä rukoilimme sairaiden ja etsivien kanssa Jumala puhui sydämille eilen, se on varmaa. Oli monia, jotka uudistuivat illan jälkikokouksessa. Yksi läsnäolevista valtionpapeista todisti. Kokouksessa oli mukana useita pappeja ja saarnaajia eri piireistä, ja he notkistivat kaikki polvensa rukoushetken aikana jälkikokouksessa. Sekä miehet että naiset nyyhkyttivät ja itkivät, ja syvä siunauksen virta laskeutui meidän kaikkien ylle.

Tultuamme kotiin kuulimme myöhään illalla laulua käytävästä. Avasimme oven. Käytävässä seisoi Nuorten Naisten Kristillisen yhdistyksen kuoro, joka lauloi meille suomeksi. Laulut olivat kauniita ja tunnelmallisia. Siunatkoon Herra kaikkia näitä nuoria runsaimmalla siunauksellaan!

Veli Brofeldt aloitti jokaisen kokouksen. Ymmärtääkseni hänellä on laajalle ulottuva ja syvä vaikutus. Tänään olemme kutsuneet etsiviä hänen kotiinsa rukoillaksemme heidän puolestaan ja heidän kanssaan. Ja tänä iltana meidän on tarkoitus jatkaa matkaamme Viipuriin.

Tällä matkalla on tapahtunut aivan samanlaista kuin Kristianiassa, kun herätys puhkesi: ihmiset tulevat, tunnustavat syntinsä ja etsivät ohjausta, lohdutusta ja apua. Saamme rukoilla kaikenlaisten syntisten kanssa, Hengen kastetta etsivien uskovien kanssa ja sairaiden kanssa. Ja Jumala on armollinen. Hän antaa voimaa kaikkeen. Halleluja! Ihmiset lähtevät iloisina ja onnellisina ylistäen Jumalaa, joka auttaa kaikkia, jotka vilpittömästi etsivät Häntä Jeesuksen nimessä!

11.10 Junassa matkalla Tampereelle: Seuraavana päivänä Pietarista tuloni jälkeen pidettiin kokous Työväentalolla Helsingissä. Siitä tuli oikeastaan viimeinen suurempi kokoukseni Helsingin suomalaisten kanssa. Se oli myös siunattu hetki. Oli helppo puhua, ja minun erinomainen tulkkini, veli Ketola, tulkkasi sanoman elävästi ja voimallisesti. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että Jumala lähetti hänet tielleni. Koko tämän matkan aikana on kaikki sujunut niin kuin on pitänytkin, niin että näen Herran johdatuksen pienintä yksityiskohtaa myöten.

Olen usein ajatellut Korsets Seierin kääntämistä useille kielille. Nyt päätin aloittaa Suomesta, niin pian kun saamme tarpeeksi ennakkotilaajia. Ystävät ovat luvanneet auttaa minua tässä yrityksessä. Pian julkaisemmekin koenumeron. Toimittaja Brofeldt vastaa käännöstyöstä. Lehden suomenkieliseksi nimeksi tulee Ristin Voitto, joka on suora käännös norjankielisestä nimestä.

13.10. Junassa matkalla Turkuun: Tampereella meillä oli kaksi voitonpäivää Jeesukselle! Suuressa puuvillakehräämössä, jossa on noin 3000 työntekijää, on myös oikein iso kirkko (valtionkirkko) tehtaan yhteydessä. Se on kaupungin suurimpia huoneistoja. Saimme sen ilmaiseksi käyttöömme, ja kansaa virtasi joka taholta, jopa ympärillä sijaitsevista paikoista. Kirkossa oli pilliurut, ja veli Skutnabb oli painattanut vihkosen, jossa oli 'Maran atasta' käännettyjä laulu Hänen kuoronsa oli myös mukana.

Kun tänään lähdimme Tampereelta, oli täälläkin ihmisjoukko laulamassa ja vilkuttamassa hyvästiksi. Täällä voidaan laulaa kaikkialla ilman poliisin lupaa.

Laiturilla oli useita ystäviä, jotka olivat kokoontuneet laulamaan ja vilkuttamaan hyvästiksi.
Norjaan palattuaan Barratt totesi: "Minua on ilahuttanut, että ole tavannut niin paljon ymmärtämystä ja hyvää tahtoa Suomessa, niin paljon rakkautta ja lämmintä uskonnollista elämää. Ne suuret herätykset, jotka ovat vaikuttaneet Suomessa, ovat lyöneet syvän uskonnollisen leiman Suomen kansaan. Moniin niihin ihmeellisiin ilmiöihin, joita on ilmennyt niin kutsutussa 'helluntailiikkeessä', on totuttu Suomessa herännäisyyden ja laestadiolaisuuden ensi ajoista alkaen, niin ettei semmoinen ole mitään uutta.

Minä huomasin kaikissa niissä kokouksissa, mitä oli Helsingissä, Kuopiossa, Viipurissa, Tampereella ja Turussa, että tuhansilla ihmisillä oli palava halu saada syvää uudistusta yhteyselämäänsä Jumalan kanssa. En voi unohtaa sitä kovaa itkua, niitä hartaita rukouksia ja sitä ihastusta ja riemua, jota sai nähdä ja kuulla kokouksissa ja muuten."

HELLUNTAIHERÄTYS SAAPUU SUOMEEN, VUOSI 1907

Pohjolan helluntaiapostoli

Helluntaiherätys saapui Eurooppaan norjalaisen metodistipastori Thomas Ball Barrattin (1862-1940) toimesta. Barratt oli brittiläistä syntyperää. Hänen perheensä muutti Englannista Norjaan Thomasin ollessa noin viiden vuoden ikäinen. Isä oli kaivostoiminnan johtaja ja äiti opettaja.

Thomas tuli uskoon 12-vuotiaana. Nuoruudessaan hän sai saarnaaja-koulutuksen kotipaikkakunnallaan Varaldsöyssä, jossa hän joutui lukemaan postillaa norjankielisissä hartaustilaisuuksissa. Kun luterilaiset postillat tuntuivat hänestä yksipuolisilta, hän käänsi D. L. Moodyn ja John Wesleyn kirjoituksia norjaksi ja luki niitä kuulijoilleen. Ajan myötä hän osasi ulkoa joitakin Moodyn saarnoja. Ensimmäisen oman saamansa hän piti 5.12.1880, ja paria vuotta myöhemmin hän suoritti paikallissaarnaajan tutkinnon Bergenissä. Koulutuksensa Barratt sai Tauntonin Queen's Collegessa Englannissa. Hänellä oli taiteellisia taipumuksia, ja hän oli hyvä urheilija. Musiikkia hän opiskeli Edward Griegin johdolla Norjassa. Grieg puolestaan kävi kuulemassa nuoren ystävänsä sananjulistusta.

Vuonna 1889 Barratt muutti puolisonsa Lauran kanssa Kristianiaan, nykyiseen Osloon, jossa hän aloitti kaupunkilähetyksen kesän 1902 aikana. Hän toimitti myös hengellistä julkaisua nimeltä Byposten (myöhemmin Korsets Seier).

Barratt janosi Pyhän Hengen täyteyttä. Vuonna 1888 hän oli päiväkirjaansa kirjoittanut: "Herra, kasta minut täydellisesti Pyhällä Hengellä ja tulella." Kun Walesissa alkoi herätys vuonna 1904, hän oli siitä hyvin kiinnostunut ja selosti tapahtumia lehdessään. Hän jopa kirjoitti herätyksen keskushenkilölle Evan Robertsille seuraavaa: "Olen usein kokenut Pyhän Hengen voimaa työssäni pastorina ja nyt piispallisen metodistikirkon yhteydessä olevan Kristianian kaupunkilähetyksen johtajana, mutta minä tarvitsen täydellisempää tulikastetta! Rukoilkaa Sitä!”

Kaupunkilähetysyhdistys oli päättänyt rakentaa toimitalon Osloon, ja Barratt lähetettiin syksyllä 1905 Amerikkaan varojenkeräysmatkalle. Hän oli saanut suositukset seitsemältätoista metodistikirkon piispalta sekä itseltään Norjan kuninkaalta. Rakennettavalle kirkolle oli annettu nimeksi "Haakonin linna" kuninkaan mukaan.

Kun Barratt matkasi Yhdysvaltoihin, hänellä oli mukanaan komean kirkkonsa piirustukset, ja amerikkalaiset metodistien julkaisut kirjoittivat hankkeen puolesta. Matka kesti yli vuoden, mutta varojen keruu ei onnistunut toivotulla tavalla. Barratt oli tuloksiinsa hyvin pettynyt.
Epäonnistuneelta näyttäneestä Amerikan matkasta muodostui kuitenkin käänteentekevä Barrattin kohdalla. Hän tuli tietoiseksi Azusa-kadun herätyksestä ja oli kirjeenvaihdossa Seymourin ryhmän kanssa. Hän olisi itsekin vieraillut Los Angelesissa, mutta se ei sillä kertaa järjestynyt. Hän siteerasi Apostolic Faith -lehden artikkeleita ja kirjoitti Byposteniin: "Los Angelesissa vaikuttaa nyt herätys, joka muistuttaa sitä, mistä kerrotaan Apostolien tekojen toisessa luvussa.”

Syksyllä 1906 Barratt asui A. B. Simpsonin allianssilähetyksen vieraskodissa ja vietti paljon aikaa itsetutkistelussa lukien Raamattua sekä muun muassa Charles Finneyn elämäkertaa. "Finneyn kokemukset tulivat minulle suureksi avuksi niinä päivinä", hän kertoi.

Syyskuun viimeisenä sunnuntaina Barratt sanoo uskaltaneensa "uskoa täydelliseen puhdistukseen", ja viikkoa myöhemmin lokakuun 7. päivänä hän sai voimakkaan hengellisen kokemuksen, jota hän itse ensin arveli "helluntaikasteeksi". Barrattin käsitys kuitenkin muuttui, kun hän sai May Thorpelta Los Angelesista kirjeen, jossa kehotettiin, että ei tulisi pysähtyä tähän, vaan olisi rukoiltava, että "Herra täyttäisi puhdistetun temppelinsä samalla Hengen kasteella kuin helluntaina.

Marraskuussa Barratt vieraili New Yorkissa helluntairyhmän kokouksissa, joita johti eräs Los Angelesista tullut nainen. Barratt itse oli ollut jossakin määrin kriittinen tämän ryhmän toimintaa kohtaan. Hän tahtoi kaiken tapahtuvan raittiisti.

Oman helluntainsa Barratt koki sunnuntaina marraskuun 15. päivänä. Tästä tapahtumasta hän on kertonut seikkaperäisesti: "Ei ollut monta siinä iltakokouksessa, vaan Jumalan voima oli vaikuttavasti läsnä. Vähän ennen klo 12 pyysin kokouksen johtajaa panemaan kätensä pääni päälle ja rukoilemaan puolestani. Samassa alkoi Jumalan voima vaikuttaa ruumiissani samoin kuin hengessäni.