
Tärkeimmäksi periaatteeksi nousi johtajan rukous johdettavien puolesta, ”edusta sinä kansaa Jumalan edessä”. Johtajan tehtävä on huolehtia tiedonkulusta; näkyyn ja sen toteutukseen liittyvän tiedon on saavutettava kaikki ne, joita se koskee. Johtajuuteen liittyy myös uusien johtajien valinta ja valtuuttaminen. "Delegointi ilman valtuuksia ja vaikutusmahdollisuuksia on orjatyötä", Havupalo huomautti. Israelin kansan kohdalla johtajuusrakenteiden muutoksella oli seurauksensa. Kansa koki rauhaa, tyytyväisyyttä, keskinäistä yhteyttä, ja Mooses pystyi keskittymään olennaiseen: Jumalan kohtaamiseen ja näkyyn luvatusta maasta.
Solujohtajia ja seurakuntaevankelistoja
Usko Katto jatkoi aiheen käsittelyä, ja puhui ”terävästä johtajuudesta”, joka ei tarkoita yksinvaltiasta johtajuutta, vaan sitä, että johtajuudella on suunta. Tampereen Helluntaiseurakunnan solunäyssä uskossaan varsin nuoriakin voidaan asettaa solujohtajiksi, kun he ovat käyneet läpi koulutuksen ja sitoutuneet seurakuntaan ja yhteiseen näkyyn. Solujohtajien valtuuksien ja oikeuksien selkeä määrittäminen on yksi solunäyn toteutumisen avaimista.
Samaa teemaa tarkasteli myös Petteri Arasalo kertoessaan oman toimensa ohella palvelevien seurakuntaevankelistojen nimeämisestä Tampereella. – Jokaiselle laaditaan HOPS, eli henkilökohtainen opintosuunnitelma, jotta voisimme vapauttaa evankelistan lahjan omaavia henkilöitä palvelemaan.
(EM)