Helluntaikirkon lähtökohdat ekumeenisille keskusteluille

(Julkaistu 5.10.2018 Helluntaiherätyksen Syyspäivillä 2018)

Haluamme Helluntaikirkkona ja helluntailiikkeenä elää kunnioittaen toisia kirkkokuntia. Tunnustamme nöyrästi, että vilpittömiä Jeesuksen omia on kaikkialla siellä, missä Sana uskossa otetaan vastaan. (Veikko Manninen, 2005). Haluamme pyrkiä dialogiin ja toistemme ymmärtämiseen, aitoon toistemme kuulemiseen. Tämä auttaa välttämään tietämättömyydestä johtuvia ylilyöntejä ja väärinymmärryksiä. Yhteistyötä voidaan tehdä, kun osapuolet voivat reilusti säilyttää oman identiteettinsä ja pitää kiinni siitä opista, jonka ovat omaksuneet ja miksi myös julistavat evankeliumia kaikille ihmisille.

Keskustelu kirkkojen näkyvästä ykseydestä on helluntailaisille vierasta. Siihen liittyy ajatus kasteen ja ehtoollisen sakramenttien ja kirkon virkojen keskinäisestä tunnustamisesta sekä yhteisestä kirkon määritelmästä. Helluntailainen oppi ei sisällä sakramentteja eikä pappisvirkaa, joten pyrkiminen näihin tavoitteisiin olisi vain epäkorrektia. Sen sijaan käytännön yhteistyö, kirkkojen edustajien aito kohtaaminen ja keskinäisen yhteyden kokeminen palvelee helluntailaisia tavoitteita.

Neuvottelukunnan toiminta on meille helluntailaisille vuoropuhelua, vuorovaikutusta ja kohtaamista, missä pyrimme keskinäisen ymmärryksen ja yhteyden lisäämiseen – ei näkyvän ykseyden edistämiseen. Näin ollen emme halua edetä kasteen, ehtoollisen ja pappisviran keskinäisen tunnustamisen suuntaan.

Edellä todetun perusteella ekumenia-sanan käyttö on helluntailaisille ongelmallista. Se saa sisältönsä vanhojen kirkkokuntien ja Kirkkojen maailmanneuvoston tavoitteista, joihin Helluntaikirkko ja -liike ei voi yhtyä. Siksi mieluummin puhumme dialogiasta, vuoropuhelusta.